CN Tower

CN Tower on tietoliikenne- ja näköalatorni, joka sijaitsee Toronton keskustassa, Ontariossa, Kanadassa. Torni on 553,33 metriä korkea ja oli maailman korkein tornirakennelma rakennusvuodestaan 1975 syyskuuhun 2007 saakka vielä rakennusvaiheessa olleen Burj Dubaiin ohittaessa sen. Rakennus on silti länsimaiden korkein tornirakennelma, Toronton taivaanrajan ikoni ja Kanadan symboli. Tornissa vierailee yli 2 miljoonaa kansainvälistä vierailijaa vuosittain.

CN viittasi alun perin Canadian Nationaliin, rautatieyhtiöön, joka rakennutti tornin. Vuonna 1995 torni kuitenkin siirrettiin Canada Lands Companylle. Koska paikalliset halusivat nimen pysyvän CN Towerina, nimen lyhenteen viittaus muutettiin Canada's National Toweriksi; näitä nimiä ei kuitenkaan käytetä yleisesti.

Vuonna 1995 American Society of Civil Engineers nimesi CN Towerin yhdeksi nykyisen Maailman seitsemästä ihmeestä. Torni kuuluu myös World Federation of Great Towersiin.

Historia

CN Towerin idea sai alkunsa vuonna 1968, kun Canadian National Railway päätti rakennuttaa suuren TV- ja radioviestintää varten tarkoitetun rakennuksen, joka palvelisi Toronton aluetta ja kuvaisi Kanadan teollisuuden ja CN:än vahvuutta. Nämä suunnitelmat velloivat seuraavien vuosien ajan ja itse projekti alkoi virallisesti vuonna 1972. Tornille piti myös myöhemmin tulla metroasema. Avaintiimiin kuuluivat mm. John Andrews Architects; Webb, Zerafa, Menkes, Housden Architects; Foundation Building Construction ja Canron.

1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa Torontossa oli rakennettu lukuisia suuria pilvenpiirtäjiä keskustan alueelle. Huomattavin näistä oli First Canadian Place. Korkean rakennuskannan vuoksi TV- ja radiolähetysten signaalia ei saatu joka paikkaan, joten helppo ratkaisu oli rakentaa niin korkea torni että signaalin sai sieltä kaikkialle.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan tornin jalustassa olisi ollut kolme itsenäistä sylinterin muotoista "pilaria", jotka olisi kiinnitetty useista kohdista strukturaalisiin siltoihin. Jos suunnitelma olisi toteutettu, rakennus olisi jäänyt huomattavasti lyhyemmäksi, ja itse antenni olisi luultavasti ollut nykyisen keskitason ja SkyPod -tason kohdilla. SkyPod -taso ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin, kunnen ajateltiin että vierailijat maksaisivat enemmän korkeammasta näköalatasanteesta ja sen kustannukset eivät olisi liian suuret. Samoihin aikoihin tajuttiin myös, että rakennuksesta saattaisi tulla maailman korkein rakennus ja suunnitelmia muutettiin aina sen valmistumiseen saakka.

Rakennustyöt

CN Towerin rakennustyöt aloitettiin 6. helmikuuta 1973 kaivamalla massiivinen kuoppa tornin perustaa varten. Kun perusta oli saatu valmiiksi, se oli keskikohdastaan noin 15 metriä syvä, siitä oli poistettu noin 56 000 tonnia maata, johon oli valettu 450 tonnia betonia ja 36 tonnia teräskaapelia. Tähän kului vain neljä kuukautta.

Elokuussa 1974 saatiin päätason rakennus valmiiksi. Tornin antenni nostettiin 30 osassa Sikorsky S-64 Skycrane helikopterilla. Antennin ylösviennistä tuli turistinähtävyys ja sen aikataulu laitettiin jopa paikallislehteen. Helikopterin käyttö säästi kuukausia, kuljetuksen kestettyä kaiken kaikkiaan vain kolme ja puoli viikkoa.

Torni sai lopullisen pituutensa 2. huhtikuuta 1975 26 kuukauden rakennusurakan jälkeen. Torni painoi noin 118 000 tonnia ja siitä tuli maailman korkein rakennus. Koko torni sisältää yhteensä 40 500 kuutiometriä betonia, 544,2 tonnia raudoitusta ja 128 kilometriä teräskaapelia.

Kaksi vuotta rakentamisen jälkeen suunnitelmat metroasemasta unohdettiin, ja torni jäi yksin hylätylle teollisuusalueelle. Tämä aiheutti ongelmia turistien saamisen kanssa.

Rakennus

CN Tower sisältää useita alarakenteita. Tornin pääosa on ontto kuusikulmainen betonipilari, jossa on kuusi hissiä, portaikko ja energiayhteydet. Tämän huipulla on 102 metriä korkea metallinen radioantenni, joka kuljettaa radio- ja TV-signaaleja. Tornissa on kaksi vierasaluetta: pääkansitaso, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä SkyPod, 446,5 metrin korkeudessa juuri antennin alapuolella. Tornin kuusikulmaisen muodon pystyy näkemään kahdesta paikasta.

Pääosassa on seitsemän kerrosta, joista osa on yleisesti avoinna. Yleisten alueiden alapuolella – 338 metrin korkeudessa – on suuri valkoinen donitsinmuotoinen suojakupu, jossa on rakennuksen mikroaaltovastaanottimet. Lasilattia ja ulkoilman näköalatasanne ovat 342 metrin korkeudessa. Lasilattia on pinta-alaltaan 24 neliömetriä ja se kestää 4100 kilopascalin paineen (41,8 kg/cm²). Lasilattian paksuus on 64 millimetriä, mukaan lukien 25 millimetrin laminoitulasiruutu, 25 millimetrin paksuinen ilmatila ja 13 millimetrin lasiruutu. Osa ihmisistä kokee korkeanpaikankammoa katsoessaan lasilattian läpi alas maahan 342 metrin korkeudesta. Vuonna 2008 yhtä hisseistä paranneltiin lisäämällä siihen lasilattia. The Horizons Cafe ja tähystyskerros ovat 346 metrin korkeudessa. The 360 Restaurant, ravintola, joka pyörii täyden kierroksen 72 minuutissa, on 351 metrin korkeudessa. Kun torni avattiin ensimmäisen kerran, siellä oli myös disco nimeltä Sparkless, jossa oli koko maailman korkein disco- ja tanssilattia.

Sky Pod on toiseksi korkein yleinen näköalatasanne koko maailmassa, ja sen voittaa ainoastaan Shanghai World Financial Center. Pilvettömänä päivänä tornista on mahdollista nähdä jopa 100–120 kilometrin päähän; Rochesterista Ontariojärvelle, Niagaran putousten usvaan tai Simcoe-järven rannikolle.

Metallinen portaikko ulottuu pääkansikerrokseen 1776 askelman jälkeen ja Sky Pod on 100 metriä sen yläpuolella 2579 askelma jälkeen. Näitä portaita käytetään vain hätätapauksissa eivätkä ne ole yleisesti auki.

CN Tower avattiin yleisölle 26. kesäkuuta 1976 vaikka virallinen avauspäivä onkin 1. lokakuuta. Rakennuskustannuksia tuli yhteensä noin 63 miljoonaa dollaria.

Putoavan jään vaara

2. maaliskuuta 2007 ollut jäätävä lumimyrsky johti valtavien, jopa useita senttimetrejä halkaisijaltaan olevien jääpuikkojen muodostumiseen tornin sivuille ja muihin keskustan rakennuksiin. Aurinko sulatti jään ja tuuli puhalsi niitä pois rakennuksesta. Pelättiin, että autoihin ja lähitalojen ikkunoihin iskeytyisi näitä valtavia jääpaloja, jonka takia poliisi sulki tornia lähellä olevien katujen liikenteen. Aamuruuhkan aikaan, 5. maaliskuuta, poliisi laajensi suljettujen katujen aluetta Gardiner Expresswaylle 310 metrin päähän tornista, kun voimistuneet tuulet puhalsivat jäätä kauemmas, jopa King Streetille 490 metrin päähän, jossa taksin tuulilasiin iskeytyi jäätä.

6. maaliskuuta Gardiner Expressway avattiin jälleen tuulten rauhoituttua. Se oli ensimmäinen kerta kun tämän kaltainen tapahtuma uhkasi ihmisten turvallisuutta.

Turvallisuustekijät

Elokuussa 2000 Ostankinon televisiotornissa Moskovassa syttyi tulipalo, joka tappoi useita ihmisiä ja aiheutti valtavasti vahinkoa. Palosta syytettiin kehnoa huoltoa ja vanhanaikaisia välineitä. Tulipalonehkäisylaitteiden häiriö ja palomiesten puutteellinen kalusto antoi palolle hyvät puitteet tuhota suurimman osa sisustaa ja pelättiin jopa tornin kaatuvan.

Ostankinon televisiotorni rakennettiin vain yhdeksän vuotta ennen CN Toweria ja se on vain 13 metriä lyhyempi. Tornien samankaltaisuus johti huoleen, että CN Towerissa voisi olla samanlainen riski tragediaan. Kanadan viranomaiset kuitenkin vakuuttivat, että olisi "hyvin epätodennäköistä", että CN Towerissa tapahtuisi samanlainen tragedia, sillä tornissa on tärkeitä suojakeinoja (mm. laaja sprinklerijärjestelmä ja hissi, joka kulkee rakennuksen ulkopuolella), joita Ostankinon televisiotornissa ei ollut.

Valaistus

CN Toweriin sytytettiin kerran yöllä valkohehkuiset valot, mutta ne poistettiin vuonna 1977, koska ne olivat liian kalliit ja vaikeasti korjattavat. Kesäkuussa 2007 torniin laitettiin 1330 superkirkasta LED-valoa hissikuilujen sisälle, "kuplan" yläpuolelle ja tornin antenniin. Virallinen avajaisseremonia pidettiin 28. kesäkuuta ennen Canada Day -viikkoa. Tornin valot vaihdetaan juhlapuvuksi ja muiksi suuriksi juhlatilaisuuksiksi. Toronton 95. Grey Cupin jälkeen tornin valot olivat vihreät ja valkoiset, jotka edustivat Grey Cup voittaja Saskatchewan Roughridersien värejä.

Valoja ohjataan tietokoneilla ja LED-valot käyttävät vähemmän energiaa kuin entiset valot. LED-valojen kulut kuukautta kohden ovat arviolta 1000 dollaria.