Oman

Omanin sulttaanikunta eli Oman on arabivaltio Arabian niemimaan eteläkärjessä Etu-Aasiassa. Sen naapurimaita ovat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Jemen ja Saudi-Arabia. Maan sijainti Hormuzinsalmen suulla on strategisesti vahva koska suuri osa maailman raakaöljystä kulkee salmen kautta. Oman on yksi perinteisimpiä arabimaita, ja 1970-luvulle asti se oli hyvin sulkeutunut yhteiskunta. Maan valtionpäämies on sulttaani, muilla valtio-elimillä on vain neuvoa-antava rooli – Oman on absoluuttinen monarkia. Nykyinen sulttaani on pyrkinyt taloudellisiin uudistuksiin ja hyviin naapuruussuhteisiin. Maa on toistaiseksi välttynyt ääri-islamiin liittyviltä väkivaltaisuuksilta. Talouden perustana on öljy niin kuin muillakin alueen valtioilla, mutta kalastuksen ja maanviljelyn osuus on suhteessa suurempi kuin naapurimaissa.

Maantiede

Omanin pinta-ala on maan omien virallisten lukujensa mukaan noin 300 000 neliökilometriä, mutta 1990-luvun ulkomaalaiset arviot olivat vain 212 000 neliökilometriä. Nykyään CIA:n mukaan maan pinta-ala on kuitenkin 309 500 neliökilometriä.

Suurin osa Omanista kuuluu Arabian niemimaan laajaan autiomaahan (Rub’ al-Khali, eli tyhjä neljännes). Maan pohjoisrannikko sijaitsee Omaninlahden rannalla. Sen suuntaisesti kulkee laaja, vulkaaninen Hajarvuoristoketju, jossa sijaitsee Omanin korkein vuorenhuippu Jabal Akhdar (3 075 m). Useimmat omanilaiset asuvat sen ja meren välissä sijaitsevalla 15–45 kilometriä leveällä Batinan rannikkotasangolla tai Masqatin kuvernoraatissa, varsin monet myös vuoriston länsiosan etelärinteellä.

Oman rajautuu pohjoisessa Persianlahteen kuuluvaan Hormuzinsalmeen ja idässä Arabianmereen. Meri on ollut aina tärkeä kulkuväylä: sen lisäksi, että se yhdistää Omanin ulkomaailmaan, se on yhdistänyt myös Omanin rannikkokaupungit toisiinsa. Maan etelärannikko on suurelta osin kukkulaista joutomaata. Sen edustalla on sijainniltaan strategisesti tärkeä Masiransaari, missä oli aiemmin brittien ja myöhemmin Yhdysvaltojen sotilastukikohta.

Ilmasto sisämaassa on kuuma ja kuiva, rannikolla kuuma ja kostea. Pääkaupungissa Masqatissa saattaa lämpötila nousta jopa 50 asteeseen. Vuoristossa ja eteläisessä Salalan kaupungissa Dhofarin maakunnassa ilmasto on hiukan viileämpi. Dhofar on harvoja alueita Arabian niemimaalla, joka saa monsuunisateita.

Suurin osa Omanista on viljelykelvotonta, ja suurimmat maanviljelysalueet löytyvät juuri Dhofarista sekä keitaiden ympäristöstä.

Omanin eläimistö on varsin monipuolinen. Maanisäkkäiden, kuten leopardin, gasellin ja aavikkoketun suojelemiseksi on perustettu rauhoitusalueita. Merissä elää 22 valas- ja delfiinilajia. Merikilpikonnat lisääntyvät Ras al-Jinzissä ja Al Dimaniyatin saaristossa. Merialueilla on myös koralliriuttoja, joilla näkee harvinaisia kivi- ja pehmytkoralleja sekä värikkäitä kaloja. Omanissa on havaittu noin 400 lintulajia, monet niistä on muuttolintuja matkallaan etelään tai pohjoiseen.

Sisämaassa sijaitsevassa Al Saleelin kansallispuistossa kasvaa akaasiametsää. Siellä liikkuu noin 40 gasellin lauma, sekä villikissoja, susia ja kettuja. Kunhan kasvillisuus vahvistuu, puistoon on tarkoitus istuttaa myös valkobeisoja.

Historia

Varhaiset vaiheet ja vieraat valtiaat

Omanissa on asunut ikivanha kauppias- ja merenkulkijakansa. Aikansa ylellisyystuotteen, suitsukkeena käytetyn olibaanihartsin kauppa kukoisti jo noin viisi tuhatta vuotta sitten. Se liitettiin Persiaan noin 563 eaa. ja kuului siihen vuoteen 637 asti. 630-luvulla islam alkoi levitä Omaniin. Vuonna 750 omanilaiset purjehtivat Kiinaan.

Lukuisista heimojen välisistä sisällissodista huolimatta sulttaani Bani Nabhanin dynastia hallitsi maata viidensadan vuoden ajan. Sen merivoimat pelottivat Portugalia, joka halusi turvata kauppareittinsä Intiaan. Portugalilaiset valloittivat rannikkokaupungit Qalhatin, Masqatin ja Soharin vuonna 1507. He miehittivät rannikkoa mutta eivät olleet juuri kiinnostuneet sisämaan alueista. Omanilaiset tekivät voimakasta vastarintaa koko portugalilaisten 150-vuotisen valtakauden ajan. Al Ya’aruban dynastian valtakaudella 1650–1718 portugalilaiset ajettiin vihdoin ulos maasta.

Brittiläinen protektoraatti

Vuoteen 1970 saakka maan virallisena nimenä oli Masqat ja Oman. Se hallitsi aikoinaan suuria alueita myös Persiassa ja Belutšistanissa, mutta sen mahti heikkeni vähitellen. Vuonna 1798 Masqatin sulttaani ja Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania tekivät sopimuksen, jonka mukaan Iso-Britannia sai rannikon etupiirikseen, kun taas sisämaassa vahhabiitit saivat suuren vaikutusvallan. Sisämaata hallitsivat imaamit, joiden uskonnollisesta virasta tuli perinnöllinen. Sulttaani pysyi kuitenkin maan virallisena valtionpäämiehenä. Vuodesta 1856 lähtien sulttaanikuntaan kuului myös Sansibar.

Vuonna 1891 Masqat ja Oman tuli Ison-Britannian protektoraatiksi. Vuonna 1954 syntyi ristiriitoja sulttaanin ja ibadiittien imaamien välillä. Yhteisymmärrykseen päästiin vuonna 1959, jolloin sulttaani Sa’id ibn Taimur yhdisti maan brittien avustuksella 1959.

Nimi Oman sisältyi brittivallan aikana, vuoteen 1971 saakka myös naapurimaan, nykyisten Arabiemiraattien silloiseen nimeen Trucial Oman.

Itsenäisyys

Vuonna 1970 sulttaani Qabus ibn Sa’id Al Sa’id ajoi vanhoillisen isänsä Sa’id ibn Taimurin Englantiin maanpakoon verettömässä, englantilaisten tukemassa vallankaappauksessa. Jo samana vuonna maa julistautui täysin itsenäiseksi, ja sen nimi lyhennettiin muotoon Oman. Sulttaani Qaboos paransi valtakautensa alusta alkaen merkittävästi omanilaisten oloja. Omanilaisten elinikä on pidentynyt nopeasti, ilmainen sairaanhoito on ulotettu kaikkien saataville, koululaitosta on kehitetty voimakkaasti – sekä tytöillä että pojilla on koulupakko – ja elinkeinoelämän kehitystä on tuettu. Samalla maa on ollut rauhallisissa väleissä naapureidensa kanssa.

Tammikuussa 2005 pidätettiin sata islamistia ja 31 vangittiin vallankaappausyrityksestä. Heidät armahdettiin puolen vuoden kuluttua. Vuonna 2007 trooppinen hirmumyrsky Gonu aiheutti 50 ihmisen kuoleman ja taloudellisia tuhoja. Helmikuussa 2011 arabikevään mielenosoitukset levisivät myös Omaniin. Sulttaani lupasi lisää työpaikkoja ja tukia.

Sulttaani Qaboos kuoli 10. tammikuuta 2020 johdettuaan maataan 49 vuotta. Hän oli modernin arabimaailman pitkäaikaisin johtaja. Omaniin julistettiin kolmen päivän suruaika ja suruliputus 40 päiväksi. Sulttaani Qaboosin seuraajaksi nimettiin tämän serkku Haitham bin Tariq Al Said, joka oli toiminut Omanin kulttuuriministerinä.

Politiikka

Maan valtionpäämies ja itsevaltias on sulttaani. Sulttaani Qaboos rakensi 1990-luvun alusta alkaen parlamentaarista järjestelmää islamilaiselta pohjalta. Parlamentilla tai hallituksella ei kuitenkaan ole muodollista päätösvaltaa – ne ovat neuvoa-antavia elimiä, joiden kautta väestön toiveet ja valitukset ohjataan hoville. Vuoden 2003 vaaleissa saivat ensimmäistä kertaa äänestää kaikki täysi-ikäiset omanilaiset. Tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä. Toiset vaalit järjestettiin 2007. Poliiseilla ja sotilailla ei ole äänioikeutta. Poliittisia puolueita ei ole, vaan parlamentaarikot edustavat kukin kotiseutunsa ihmisiä.

Alueellinen jako

Omanin aluejako uusittiin lokakuussa 2011, jolloin sulttaanikunta jaettiin yhteentoista kuvernoraatiksi (, muḥāfaẓah) kutsuttuun alueeseen, jotka Omanissa muodostavat aluehallinnon ensimmäisen (ylemmän) tason. Pohjoisimman eli Musandamin kuvernoraatin erottaa muusta valtiosta kaistale Yhdistyneiden arabiemiirikuntien valtiota. Kuvernoraatit jakautuvat nimellä wilaya tunnettuihin aluehallinnon toisen tason yksiköihin.

Kuvernoraatit ovat:

Väestö

Omanin poliisivoimien ylläpitämän, osana kuukausitilastoja julkaistavan väestötilaston mukaan toukokuussa 2015 Omanin sulttaanikunnassa asui 4,186 miljoonaa ihmistä. Heistä omanilaisia oli 2,339 miljoonaa ja ulkomaalaisia (expatriaatteja) 1,847 miljoonaa.

Suurin osa Omanin omasta väestöstä on arabeja, mutta siellä on myös melko suuri belutšivähemmistö, jonka puhuma murre kuuluu iranilaisiin kieliin eikä ole mitään sukua arabialle. Vuonna 1999 belutšin puhujia oli 130 000. Virallinen kieli on arabia, mutta vähemmistöt puhuvat omaa kieltään. Dhofarin maakunnassa elää vielä heimoja, jotka puhuvat eteläarabialaista džibbalia eli mehriä.

Maassa elävistä 1,847 miljoonasta ulkomaalaisesta suuri osa on vierastyöläisiä Etelä-Aasiasta, Egyptistä, Jordaniasta ja Filippiineiltä.

Omanin ensimmäinen yliopisto avattiin vuonna 1986. Maassa toimii myös kolme yksityistä yliopistoa. Yli 300 opiskelijaa lähtee vuosittain ulkomaille opiskelemaan stipendien turvin.

Kulttuuri ja uskonto

Islamin ibadilaisuus-muoto on maan valtionuskonto, mutta noin neljännes tunnustaa islamin sunnalaista suuntausta. Ibadismi, joka painottaa muun muassa sitä, että uskonnollinen johtaja on valittava äänestyksellä, on aikaisemmin koettu islaminuskoisten parissa melkein kerettiläisyytenä, mikä kasvatti maan eristyneisyyttä muista arabimaista. Ibadismi on myös erittäin vanhoillinen ja kieltää kaiken epäislamilaisen vaikutuksen. Vaikka Oman onkin hyvin moderni maa, sinne ei ole päästetty kovinkaan paljon länsimaisia vaikutteita. Omanilaiset ovat kuitenkin hyvin kohteliaita ja ystävällisiä muukalaisia kohtaan, ja ibadismin ansiosta ei ulkoisessa käyttäytymisessä näy suuria eroja rikkaiden ja köyhien välillä; lähes kaikki miehet ovat esimerkiksi pukeutuneet samaan asuun, maata viistävään dišdaša-kaapuun. Valtion viroissa perinneasujen käyttäminen on pakollista.

Omanilainen käsityötaide on korkeatasoista; varsinkin kankaat ja hopeaesineet ovat suosittuja, ja niissä käytetään mieluiten perinteisiä kuvioita. Koulutettu väestö …